Koirat, kasvatus ja työ

Kennelnimen Lapinvuokon anoin suomenlapinkoiran kasvatusta varten. Niitä kasvatin kaksi pentuetta. Vuonna 1998 ostin ensimmäisen siperianhuskyn ja se oli menoa. Nykyisin kasvatan käyttölinjaisia siperianhuskyja lähinnä omaan käyttöön. Koirat työskentelevät talvikaudet kanssani Lapin turistien parissa. Kesät vietetään kotona Kuhmoisissa. Koiria on tällä hetkellä 24.  

Olen toiminut osa-aikaisena yrittäjänä lähes 20 vuotta. Koirat ovat olleet aiemmin lähinnä harrastus. Koiramäärän lisääntyessä myös kulut kasvoivat. Pyrin kattamaan kuluja käymällä sesonkiapuna pohjoisessa tutuilla yrittäjillä. Syksyllä 2019 jäin pois palkkatyöstäni siirtyen puhtaasti yrittäjäksi.

Haltin huipulla keväällä 2011

Koiravaljakkoyrittäjänä asetun jonnekin ison safarikennelin ja harrastajan välimaastoon. Koiramäärä on pieni ja toimin niiden kanssa pääsääntöisesti yksin. Koirat ovat työkavereita sekä myös lemmikkejä. Ne saavat huomiota ja rapsutuksia päivittäin ja toisaalta niiltä vaaditaan tarvittaessa tiukkoja työpäiviä reen edessä, unohtamatta ”söpöstelyä” turistien ottaessa selfieitä niiden kanssa. Koirat asuvat tarhoissa eivätkä ne nuku emännän kanssa sängyssä. Niiden terveydestä huolehditaan menemättä siihen pisteeseen, jossa ihmisen tunteet voittavat eläimen hyvinvoinnin. 

Syystreeniä

Suurin osa koiristani on siis omia kasvattejani. Olen istunut vieressä, kun ne ovat syntyneet. Olen nähnyt kuinka ne alkavat kävellä ja tutustua muuhun laumaan. Ja, mikä parasta, olen valjastanut ne ensimmäistä kertaa ja nähnyt, miten ne tajuavat, mistä on kysymys. Ensimmäisenä kautena ne tutustuvat työhön aikuisten kanssa. Sen jälkeen ne tehdään töitä yhtenä tiiminä. Kesät vietetään kotona Kuhmoisissa, missä on iso juoksutarha. Siellä on hyvä jaloitella ja touhuta kesäjuttuja. Syksyisin aloitetaan treeni tulevaa kautta varten. Sesongin alkaessa pitää perustreenin olla tuottanut tulosta niin, että voidaan ottaa turistit vastaan.

Inka ja Selene

Vaikka siperianhusky rotuna on vähentynyt huomattavasti pohjoisen turistibisneksessä alaskanhuskyjen yleistyessä, uskon vielä käyttölinjan siperialaiseen enkä vaihda rotua niin kauan kun näitä hommia teen.