Joulusesonki -10 - 11

Ensimmäisen joulukeikan jälkeen Könkäällä olin sitä mieltä, että kyllä tämä on nyt nähty ja koettu. Ei tarvitse enää lähteä pimeään ja kylmään painamaan ympäripyöreitä päiviä koirien ja turistien kanssa kun kotona on siisti ja lämmin sisätyö.

NIINPÄ!!!! Nyt tuosta ekasta keikasta on kulunut vuosia ja takana on kuusi peräkkäistä joulusesonkia Lapin turistibisneksessä. En olisi ikinä uskonut, jos joku olisi silloin kertonut näin tapahtuvan. Jotenkin siihen kaikkeen jäi koukkuun. Kiitokset kuuluvat minut palkanneiden yrittäjien lisäksi "siviilityöpaikalleni", Jämsän ammattiopistolle, joka on myöntänyt keikat mahdollistavat virkavapaat. Nämä reissut ovat olleet hyviä irtiottoja arjesta ja auttaneet jälleen jaksamaan omassa työssäni.

Niin, mutta sitten asiaan eli joulusesonkiin -10-11.

SUSITIEVA

Näin Kokkosen Johannan ensi kertaa ekalla keikallani Könkäällä vuonna 2005. Muistan hyväkäytöksiset koirat ja iloisen kuskin. Kun Johanna kysyi sesonkihommiin jouluksi -10-11, oli helppo sanoa: Kiitos, mielelläni!!

Niin sitä nostettiin kytkintä koko huskylauman kanssa 10.12.2011. Ensin suuntasimme Napapiirin Huskypuistoon Rovaniemelle. Pennut, Sami, Bilbo ja Ruusa jäivät viihdyttämään turisteja "Napsulle" ja päivän päästä minä ja aikuiset koirat jatkettiin matkaa kohti Kolaria ja Susitievaa. 

Koirat saivat paikat tarhoista ja kiipeilijäni ketjuista. Hyvin pian laumat tottuivat toisiinsa eikä mitään ongelmia koiriemme välillä ilmennyt. Susitievassa koirat juoksevat vapaina autolle ja tarhoihin. Ihan ensimmäiset päivät talutin omani aamuin/illoin paikoilleen. Pian totesin, että vaikka siinä kunto kasvaa, vie se liikaa aikaa ja energiaa. Kun kotona minun ei tarvitse ketään talutella, niin miksi täällä sitten? Aamulähdöt ja illalla paluut helpottuivat huomattavasti kun lakkasin juoksemasta edestakaisin hihnojen kanssa :)

Lapinvuokon koiria 3 kerroksessa (vas). Eero ja Kassu pääsivät itseään parempaan seuraan, kun tarhakavereina olivat Johannan "ykköskoirat" Siina ja Snow. (oik)

 Keikat ajettiin pääsääntöisesti Loma-Vietosessa tai Ruotsin puolella Svansteinilla. Pari keikkaa kävimme ajamassa myös Laineen Juhalle Kittilässä ja Muoniossa. Normaaliohjelmat olivat pituudeltaan 5-7km. Optiokeikoilla matkat tuplaantuivat. Lopussa pääsin mukaan myös parille pidemmälle "soppasafarille", jotka olivat ihan mahtavia kokemuksia.

Turisteja odotellessa Svansteinilla

  Hei, osataan me käyttäytyäkin, jos halutaan ;)

 Jouluaattona kylään poikkesi mukavia vieraita ja jouluateria oli herkullinen, niin kuin kaikki ruuat (vas) Frodo ja Yolanda mietteliäinä (oik)

Joka vuosi tapahtuu kommelluksia, joita ei ikinä unohda. Niin tänäkin vuonna. Jopa yhdestä päivästä voi tulla ikimuistoinen kommellusten sarja. Ensin aamulla pikkukahakan seurauksena sotkin käteni vereen. Matkalla pentu oksensi syliini. Ekaa kierrosta kädet veressä ja takki oksennuksessa ajaessani, petti jarrupiikin pultti ja ajoin kierroksen ilman jarrua lapsilastissa. Onneksi kierros meni muuten hyvin, paisi että omat koirat tappelivat ankkurin juututtua kiinni. Kun vielä yksi turisti sähläsi ja päästi oman valjakkonsa karkuun ja se saatiin vasta tiellä kiinni, niin olihan siinä yhdelle päivälle :D

Muuten ajot menivät hienosti ja turisteilla riitti hauskaa. Mieleen jäivät etenkin ne noin seitsemänkymppiset italialaismummot, jotka ajoivat itse!! Ylittivät niin itsensä, että pussasivat mietä molempia ajon jälkeen innoissaan. Varsinaisia teräsmummoja.

Lähes hysteeriset naurut saatiin myös kun jouduimme kuin keskelle kohtausta elokuvasta "Napapiirin sankarit". Tilanteessa oli mukana kaikki samat ainekset kuin leffassa; poro, venäläiset, poromiehet/sankarit sekä kirves. Jääköön tämä tarina sopivaan tilanteeseen iltanuotiolle ;)

Neljä viikkoa meni nopeasti ja tuli aika kerätä kamat ja koirat kasaan ja suunnata taas "Napsulle" hakemaan pentuja. Hurjasti kasvaneet pennut mukana ajelimme kotiin. Alkumatkan kyyneleet ja lähdön aiheuttama haikeus alkoi vähitellen helpottaa ja hauskat muistot saivat hymyn huulille.

Tuhannet kiitokset Susitieva ja Johanna!!!